haavoilla ja kaula/niska karvattomana. Surullisilla ja suurilla silmillään katsoi, kun pysäytimme
auton ja otimme Lolan syliin ja sitten autoon. Vaikka 3.3 on suuri pyhäpäivä Bulgariassa niin
tuttu eläinlääkärimme tutki pienen kissamme ja antoi lääkityksen ulkoisia parasiittejä vastaan ja vihdoin Lola pääsi uuteen kotiin ja hoitoon. Tämä aliravittu pieni olento oli heti kuin kotonaan
ja ruokailun päätyttyä löysi sängystämme hyvän lepopaikan.
Ja siitä alkoi Lolan kuntoutus, noin kolmen tunnin välein oli ruokahetki jopa yöllä, mutta omaan elämääni se ei tuonut paljon muutosta sillä meillä on jo ennestään viisi kissaa ja yksi koira, jotka ovat tarvinneet tässä kylmässä maailmassa suojaa, ruokaa ja huolenpitoa.Ja Lola oli peloton muita kissoja kohtaan ja eikä edes pelännyt Nallu-mummoa, joka on vanha ja kiukkuinen narttukissa.
Ja niin seuraavat kaksi päivää pyöri Lolan ympärillä ja keskiviikkona oli edessä
suuri koitos meille tai Lolalle, en ole ihan varma, kissan kylvetys! Oletettavasti se ei ollut Lolan ensimmäinen, koska selvisimme siitä ilman haavoja ja myös onnistuimme kuivattamaan turkin föönillä, mutta eihän niitä persialaiskissoja metsässä kasva, se vaan on Bulgarialainen tapa päästä lemmikeistä eroon, tyyliin, että viedään kissa tai koira tuntemattomaan paikkaan, mieluusti metsään ja jätetään sinne nälkiintymään ja loppujen lopuksi kuolemaan.
Sitten tuli torstai ja meidän oli tultava Suomeen vähäksi aikaa, mutta onneksi eräs hyvä ystävämme
suostui jälleen kerran asumaan luonamme ja pitämään huolta "eläintarhastamme" ja erityisesti Lolasta joka yhä oli heikossa kunnossa, mutta olimme toiveikkaita kuten aina....... Kunnes tuli maanantai ja silloin aamuyöllä 3:23 tuli viesti, että Lola oli kuollut. Meidän pieni Lola ei jaksanut enää elää, se oli päässyt niin huonoon kuntoon, ettei sitä voinut enää pelastaa....
rakkaudella minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti